Elämällä on tapana kiihdyttää vauhtia kun vanhenemme.

Päivät lyhenevät ja lupausten lista itsellemme pitenee.

 Monina aamuina,kun heräämme, ainoa mitä elämälle annamme on:

 "Minä aion", "minä
suunnittelen" "ja jonain päivänä, kun elämä on rauhoittunut...ja sitten kun...niin sitten"

Oletko nauttinut jäätelön viileydestä huuliasi vasten ?

Oletko katsellut, kun lapset leikkivät piilosta ?

 Oletko kuunnellut
kun sade rummuttaa kattoa ?

Oletko katsellut perhosen
ailahtelevaa
lentoa ?

Oletko seurannut kun aurinko katoaa taivaanrannan taa ja pimeys
laskeutuu ?

Juoksetko jokaisen päivän läpi kiirehtien päättömänä
paikasta ja asiasta toiseen ?

  Oletko kuullut vastauksen kysyessäsi joltain "mitä kuuluu"?

Kuuletko musiikin ennenkuin laulu on päättynyt ?

  Oletko sanonut
sanonut läheisellesi "Tehdään se huomenna" etkä kiireeltäsi huomaa
surua hänen silmissään ?

Oletko näyttänyt ystävillesi
kuinka paljon välität heistä ?

Oletko antanut hyvän ystävyyden hiipua unholaan ?

Huolehdit ja kiirehdit päiviesi läpi, jotka ovat kuin avaamaton lahja..heitetty pois...elämä ei ole kisa!

Ota se hitaammin.

Kun päivän päättyessä, illalla, makaat sängyssäsi, ajatteletko jo niitä lukuisia asioita joita sinun tulee hoitaa huomenna ? 

 

Nauti jokaisesta uudesta päivästä! Tee jotakin mitä HALUAT tehdä...ei jotain mitä sinun PITÄISI tehdä.

"Elämä ei ole pelkkää juhlaa.....

mutta siitä huolimatta, kun kerran olemme täällä, voimme yhtä hyvin tanssia !