Tämä maailma on julma, me liejussa tarpojat
Turhaan ojennamme sormemme, aurinkoa tavoittamaan

Toivon ohut valonsäde, pilvimeren seasta
Hipaisee kasvojani, kuin muistona menneestä

Kyyneleistäni kokoan valtamerta
Silti en siihen suostu hukkumaan:
Suru voi olla lempeä lohdutus
Tuska vain vahvistava koetus

Yhä uudelleen feeniksin lailla
Nousen tuhkasta tuuleen
Yhä uudellen jaksan yrittää
Vaikka siipeni niin kovin
Haluttaisiin katkoa

Sillä miten kahlitaan vapaa tuuli?
Yhä uudelleen vannon rakkauttani tähtiin.
-ZELIFA