Viimeisen tunnin viimeinen sekunti
Pisara valtameressä
Kuiskaus keskellä sinfoniaa
Silti sanomme omistavamme maan

Kuljemme läpi päiviemme
Huutaen jumalia tyhjältä taivaalta
Kuka teki suurimman virheen
Jätti demonin poikaset puutarhaan

Meitä ei neuvottu hoitamaan kukkia
Leikimme niillä kunnes ne kuolivat
Meitä ei ohjattu huolehtimaan toisistamme
Tukehdutimme maan veljiemme vereen

Nyt hipaisu olkapäällämme
Ohjaa katseemme kuolevaan maahan
Öljyinen meri, happosateinen taivas
Kuka jää itkemään vierelle kuolleen siilin?

Liianko myöhään, hiljaako
Palaa äiti luoksemme
Kuiskaa korvimme toiveen
Vain harvat haluavat kuulla

Kerran tanssimme tuulessa
Kerran juoksimme kanssa susien
Nyt on tuuli hiljaa
Sudet meille ärisevät

Palatkaamme metsän tuoksuvaan hämärään
Koskettakaamme uudelleen vapautta
Jonka itse itseltämme
Kerran pois suljimme

Kyynel kostuttaa paperin
Siinä katse itkee tyhjyyttään
Me hinnan maksoimme
Ehkä sielu oli liikaa.

-ZELIFA