Olen kuin kuilun pohjalla kaikkine turhine toiveineni,

joita ympäristö kaataa lisää niskaani.

Tottakai haluaisin antaa lapsenlapsen appivanhemmilleni,

serkun sisaruksieni lapsille,

mutta ennenkaikkea toivoisin sitä lasta meille itsellemme.

Taivaan lahjaa, joka täyttäisi naiseuteni mustan aukon,

jonka ensi parkaisu olisi kaunein äänimaailmassa,

jonka elämän voisi täyttää rakkaudella.

Mutta nyt minä hautaan haaveeni

pohjattomaan mustaan hautaan,

hautaan johon en halua kaatua.

-Viivi-