Lumiset puut kuuntelevat hiljaisuutta
Tyttö vaiti puuterilla astelee
Kyynel vierähtää, pakkanen jäädyttää sen
Helmi tuosta hetkestä maahan muistoksi jää
Syntynyt väärään maailmaan vaeltajan
Ei vieras kauneus voi sydäntä sulattaa
Näkee vain menneen vihreän hämyn
Alla kuiskailevien lehmusten
Jäljet seuraavat kaipauksen kantajaa
Odottamaan jää tyttö vapauttajaa
Kuiskaa hän surunsa tuuleen:
Miksi vain enkeleille siivet annettiin?

-ZELIFA